Hoi An
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| Hoi
An oli ehdottomasti yksi matkan kohokohdista. Tämä ikivanha
satama- ja kauppakaupunki on mukavan pieni ja rauhallinen, tarjoaa
paljon nähtävää pienellä alueella. Vanha
kulttuuri, elämää kuhiseva torialue, tunnelmallista
iltaelämää turisteille, rauhallinen merenranta aivan
kaupungin tuntumassa - paikka jossa on vaikea olla
viihtymättä. No okei, ehkä turisteja voisi olla
vähän vähemmän, mutta kaikkea ei voi saada. Matkustimme Hoi Aniin junalla Hanoista, tai siis ensin Danangiin ja siitä sitten loppumatka taksilla. Danangista saa todella halvalla napattua taksin Hoi Aniin mutta paluutaksi muodostuu vähän kalliimmaksi. Junamatkailusta voin mainita sen verran, että yöjuna yhteen suuntaan vielä menettelee, mutta kun paluumatkalle jouduimme lähtemään jo päivällä ja olimme takaisin Hanoissa aamuyöllä, päädyin siihen että olisin ehdottomasti valinnut lennon Danangista vaikka siitä olisi sitten pitänyt vähän enemmän pulittaakin. Juna on sellainen kuin odottaa sopii - melko kolkko, koliseva ja kuhiseva. Lipun hintaan sisältyi ruokatarjoilu, erilaisia lihan tai läskin kimpaleita riisin kera. Minä päädyin ostamaan erillisesti tarjolla olevia herkullisia kevätkääryleitä mutta vaimo ja velipoika vetivät kaiken tarjolla olevan hyvällä ruokahalulla (ja pysyivät terveenä). Hoi Anissa on tarjolla tasokasta majoitusta erittäin edullisesti: 10 eurolla saa jo tilavan ilmastoidun huoneen, aamiaisen ja uima-altaan. Ehkä tuollakin parasta olisi hoitaa hotellin hankinta vasta paikanpäältä, koska nettivaraamot lisäävät aina oman osansa. Me asuimme Green Field -hotellissa, joka oli eräänlainen paikallisen kitchin huipentuma; yritys oli kova mutta lopputulos meko korni. Aamiasella ja uima-altaalla soi 24/7 jotkin Richard Claydermanin tai Francis Goyan 1000firsthitscollectionit (vietnamilaiset tuntuvat olevan muutenkin mielistyneet tuohon kasarihissimusaan, tai sitten olettavat että länkkärit rakastavat sitä). Ehkä olisimme näin jälkiviisaana valinneet hieman kalliimmaan ja tunnelmallisemman hotellin jostain vanhan keskustan tuntumasta. Vietnam on pitkän pitkulainen maa ja sää muuttuu myös dramaattisesti pohjoisesta etelään tultaessa. Hoi An on Vietnamin keskivaiheilla ja ilmasto oli heti erilainen Hanoihin verraten. Kun Hanoissa oli ollut välillä melkeinpä koleaa ja kaiken aikaa pilvistä ja sumuista, Hoi Anissa paistoi aurinko ja lämpötila oli ihanteellisen lämmin. Kaupungista löytyy laaja valikoima ravintoloita jotka tarjoilevat myös herkullista länsimaista ruokaa, herkullisen Vietnamilaisen ruoan ohella. Viihtyisät baarit palvelevat nuorta matkailijaporukkaa iltaisin ja kaikki on melkolailla edullista, ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta. Kuten tuli jo mainittua, Hoi Anissa on paljon turisteja, mutta se ei ole silti todellakaan mikään rakennettu rysä. Paikallinen elämä näyttelee katukuvan pääosassa, kaikki näyttää kulkeneen samoja ratoja jo muinaisista ajoista saakka. Mummot kantamuksineen, pelejään pelailevat ukot, torimyyjät, kauniissa valkoisissa koulupuvuissa pyöräilevät tytöt, ylitäyteen ahdetut kulkuvälineet ja valtavat määrät kauniita perinteisiä lyhtyjä. Tiettyinä iltoina vanhan keskustan kadut suljetaan moottoriliikenteeltä, katuvalot sammutetaan ja kaikki tuhannet lyhdyt sytytetään valaisemaan kujia. Tunnelma on uskomattoman rauhallinen ja hieno Viereisessä sarakkeessa riittävästi juttua räätäleistä, mutta vaatteiden lisäksi Hoi Anissa voi teettää pilkkahinnalla kaikenlaisia kenkiä. Margaret teetti pitkät saapikkaat joiden pinnaksi tuli sama kiinalainen kangas, josta oli jo juhlapuku teetetty. Jalat mitattiin todella tarkkaan ja parin tunnin kuluttua mittatilaussaapikkaat olivat valmiit. Ne istuivat todella hyvin ja hinnaksi tuli huimat 30e. No nuo eivät ole mitkään käyttökengät, joten paha sanoa sen enempää työn laadusta, mutta hinta-laatusuhde on pakko olla kohdallaan kun mitat olivat ainakin kohdallaan. Itse tykkäsin vain jaloitella kaupungissa ympäriinsä ja valokuvata puuhissaan hääräileviä ihmisiä. Vuokrasimme myös prätkät joilla pääsi hetkessä biitsille ja kaupungin eri kulmille. Jos matkustat Vietnamissa niin suosittelen Hoi Ania ehdottomasti yhdeksi välietapiksi. Siellä voi väsynyt reissaaja vähän hemmotella itseään ennenkuin palaa takaisin viidakkoon alkuperäiskansojen pariin ;) |
Hoi An on erityisen tunnettu räätäleistään. Liikkeitä on pienessä kaupungissa satoja, miesten puvun voi teettää halvimmillaan vain kolmella kympillä. Monet sanovat, että kaikkein halvimmat vaihtoehdot ovat vastaavasti melko kertakäyttöisiä, joten me ajattelimme etsiä jonkin keskitasoisen luotettavan oloisen paikan ja tästä seurasi matkan ehkä harmillisin juttu. Päädyimme nimittäin tienristeyspuotiin nimeltä Impressions Boutique. Se vaikutti ulospäin keskitasoiselta, ei mitenkään erityisen kalliilta paikalta. Menimme katsomaan kankaita ja myyjät aloittivat kovan kuhinan; kaikki mitattiin ja sitten alettiin hieromaan kauppoja. Kun alettiin puhua hinnoista, yllätyimme melkoisesti, koska ne olivatkin huomattavasti kalliimmat kuin muilla. Miesten puku maksoi halvemmalla kankaalla n. 90e ja kalliimmalla n. 120e (molemmissa kylläkin kallis silkkivuori). Aioimme lähteä pois, mutta paikan omistajanainen piti pitkät puheet siitä, miten heidän kankaansa ovat laadukkaimpia mahdollisimpia ja miten työn laatu on aivan toista kuin halvemmissa paikoissa. Hän korosti sitä että heiltä ostettu puku kestää ikuisesti. Nainen oli erittäin vakuuttava ja vaikutti todella vilpittömältä, joten aikamme tingittyämme päädyimme ostamaan vaatteemme tuolta. Minä ostin housuja, kaksi pukua ja viisi paitaa, velipoika samat ja lisäksi talvitalkin, vaimo tilasi kaksi jakkupukua sekä hameilla että housuilla ja muutaman paidan ja kiinalaisen juhlapuvun. Kauluspaidat maksoivat 10-12e kankaasta riippuen (muualla tarjottiin 3 eurolla). Kävimme sovittamassa pukuja pari kolme kertaa, sovitustila oli melko epämukava, toisen liikkeen yhteydessä kadun varressa. Korjautimme ilmiselviä vikoja. Tapasimme liikkeessä ruotsalaispariskunnan, joka kertoi että ovat todella pettyneitä tämän paikan laatuun ja markkinoilta kolmasosahinnalla ostettu puku on paremman laatuinen kuin "Impressions Boutiquen" kiskurihintainen. Kun vaatteissamme oli paljon selviä virheitä ja kuulin tämän tiedon, otin asian puheeksi tiukkaan sävyyn omistajan kanssa. Jälleen tämä paasasi melkein tunnin siitä miten he ovat ammattilaisia ja pitävät varmasti sanansa. Puvut vaikuttivat lopulta korjausten jälkeen hyviltä ja maksoimme sitten loppuosuudetkin. Jouduimme jatkamaan matkaa emmekä ehtineet testailla niitä kauempaa. Myöhemmin Hong Kongissa otin käyttöön teettämäni vakosamettihousut, jotka ratkesivat samantien useasta kohtaa - kangas oli yhtä vahvaa kuin vessapaperi. Kotona olen löytänyt puvuista paljon pahoja vikoja: vyötärönauha on revennyt heti, ompeleet ovat heikkolaatuisia, vahvikekankaat rypistyvät pukujen sisällä ja vetelevät niitä kieroon. Paitojen kaulusten vahvikekankaat ovat todella heikkolaatuisia, pesun jälkeen rypistyivät kaulusten sisässä. Ne paidat joita minulle ei annettu sovitukseen, olivat täysin väärällä mitoituksella. - - - Joten kyseessä oli siis täysiverinen huijari, jolle en toivo kenenkään vievän eurojaan. Joku voi tähän tuumata että "mitä tuo luuseri nyt valittaa, antoi huijata itseään ja sitten itkee asiaa netissä - ei 120 euroa ole paljon mittatilauspuvusta kuitenkaan" Onhan se asia noinkin, mutta toisaalta kyseisen firman henkilöstö esitti tukkukaupalla suoria valheita ja haluan tehdä oman osani jotta tuollainen liiketoiminta ei valtaa enempää alaa - - - Jotta muille ei kävisi samoin, ajattelin antaa muutaman vinkin:
Tästä ikävästä sopasta huolimatta Hoi Anista jäi mukava kuva ja haluaisin palata sinne joku kerta. Räätäliepisodi vie tekstistä valtaosan, mutta toivottavasti kuvista välittyy paremmin kaupungin leppoisa tunnelma! |
