Ostimme Phnom Penhistä matkatoimistosta lentoliput pohjoiseen Siam Reapiin, Angkorin temppelikaupunkien läheisyyteen.  Yhtiö Siam Reap Airways, menolennot maksoivat noin 50e / nuppi, joten ei se juuri tuntunut jo valmiiksi melko suuressa matkabudjetissa. Bussilla olisi kyllä päässyt puoli-ilmaiseksi, mutta tuossa vaiheessa ajattelimme säästää kankkujamme. Lento sujui kaikin puolin mukavasti ja vaikka ilmassa oltiin vain puolisen tuntia, siinä ajassa ehdittiin tarjoilla jopa purtavaa!

Siam Reapista on muodostunut yhdenlainen matkailijoiden keskus, pikkupaikkakunnalle on noussut valtavat määrät hotelleja johon turisteja lennätetään mm. suoraan Bangkokista. Matkakumppanimme Eerolat olivat käyneet paikassa pari vuotta aiemmin ja silloin ravintolatpalvelut ym. olivat olleet vielä aivan alkutekijöissään - - nyt löytyi ravintolakatu ja täysi valikoima länkkärimurkinaa. Toisaalta ihan kiva homma ja ruoka oli hyvää, mutta eksotiikka on samaa tahtia kadonnut.

Majoituimme Siam Reapissa matkamme halvimpaan paikkaan, Angkor Green -majataloon. Kahden hengen huone omalla suihkulla, ilmastoinnilla, telkkarilla ja jääkaapilla maksoi 7,50e yöltä. Vähän nuhruinen, mutta varmasti hintansa väärtti :)

Angkorin liput ovat kalliita, mutta kun ensiksi menee illalla katsomaan auringonlaskun niin saa samalla lipulla tulla myös seuraavaksi päiväksi. Tuo aika riitti ainakin minulle raunioiden kiertelyyn tukalan kuumassa auringonpaahteessa.

Angkor oli minulle siinä mielessä pettymys, että vaikka arvasin tuolla olevan melko paljon porukkaa, en olisi silti voinut kuvitellakaan sitä turistien määrää joka tammikuussa oli. Jengiä tuli bussilasteittain, takseja ja tuktukeja virtasi jatkuvalla syötöllä paikalle. Päätemppeli Ankor Wat oli aivan tukossa, muillakin temppeleillä porukkaa aaltoili toisinaan niin paljon ettei tahtonut käytäville mahtua. Valokuvista saa aivan väärän käsityksen, koska koitin tietenkin saada kuvan aina sillä hetkellä kun kukaan ei osu sitä pilaamaan.

Toisinaan joillakin syrjäisemmillä temppeleillä saattoi olla hiljaisempaa, vain pari muuta ihmistä, ja suosittelenkin tutkimaan rauhassa niitä. Samat teemat toistuvat kuitenkin melko monessa ja suosituimmat ovat ehkä vain niitä suurimpia. Valokuvaajalle riittää mielenkiintoisia kivenjärkäleitä ja juurakoita, mutta toisaalta valot ovat melko vaikeita ja jyrkkiä, aamulla ja illalla viidakon siimeksessä kaikki tahtoo jäädä kokonaan varjoon. Mielenkiintoisimpia taitavat olla pitkät käytävät joita löytyy joiltakin temppeleiltä.

Paikka teki kyllä vaikutuksen eikä pettänyt odotuksia, populan määrä vaan voisi olla hiukan pienempi. Ehkä se on jo Too Late, tai sitten vaan käytiin liian korkeasesonkiaikaan.


MEKONGIN JOKIMATKA

Päätimme tulla paluumatkan Phnom Penhiin nopealla jokiveneellä. Ensin ajettiin töyssyinen reitti Siam Reapista satamaan pick-upin lavalla ja yritettiin pysyä täyteen ahdetun lavan reunalla jotenkin kyydissä. Matkalla oli mielenkiintoista maaseutua ja satamassa jo oikein originelli meininki. Turisteilta tietenkin yritetään höynäyttää rahat, esim. ylihintaisilla eväillä ja esiintymällä laivahenkilökuntana joka tarjoutuu kantamaan laukut, mutta alkaakin sitten peräämään maksua jälkikäteen. No tämä ei tarkoita mitään negatiivista vaan paikka oli yksi reissun mielenkiintoisimmista.

Pitkämäinen paatti ajeli ensin suistoaluetta rauhallisesti, kunnes päästiin Tonle Sapille, Kaakkois-Aasian suurimmalle järvelle jonka Mekong tuossa kohtaa muodostaa. Sadekaudella Tonle Sap laajenee jopa 16.000 neliökilometrin alueelle! Pian rantaa ei näkynytkään missään ja vene kaasutti täyteen vauhtiin. Meteli oli melkoinen ja vauhti käsittämättömän kova noin suurelle paatille. Olimme veneen katolla ja siellä porukan piti pitää tarkasti omaisuudestaan kiinni, ilmavirta ja pärskeet olisivat muuten pyyhkäisseet kaiken mukanaan.

Kun järvi muuttui taas joeksi, vauhtikin hiljeni inhimilliseksi, vaikka kovaa suhattiin edelleen. Matkan varrella näki monen moista mielenkiintoista; kalastajia käyttämässä eri menelmiä, mitä monenmoisimpia venekyytejä ja hökkelikyliä veden päällä, televisioantennit risukkona kattojen yllä.

Matka on melko pitkä (6 tuntia) ja raskas, mutta kun ottaa eväät mukaan ja asennoituu oikein, ottaa parit torkut katolla ja herää taas heiluttamaan kalastusveneissä kiikkuville iloisille lapsille, se jää kyllä mieleen hienona kokemuksena.

Phnom Penhissä sitten oltiin vielä yö Big Luckissa, aamulla lennettiin Kuala Lumpuriin täysin toisenlaiseen ympäristöön luksushotelliin ja varustauduttiin pitkään kotimatkaan.

Reissu oli kaikin puolin onnistunut, joskin minä ja Margaret olimme toisinaan hiukan sairaana, mikä on kuitenkin melko harvinaista. Taudit vaivasivat pahiten öisin, joten se ei haitannut menoa juurikaan päivällä :)

Kun kolmen viikon aikana on näin monessa paikassa, täytyy aikataulu ja matka suunnitella melko tarkkaan. Ehkä tästä syystä kaikki tuntui oikeastaan menevän jo liian helposti, mitään kummempia yllätyksiä ei ilmaantunut. Pitääpä tehdä seuraava kaukomatka hiukan erilaisella tyylillä, paikkoja etukäteen varailematta, niin ehkäpä siitä taas seikkailua muodostuu. Matkalla pitäisi aina kokea sen verran huonoja olosuhteita ja hengenvaarallisia tilanteita, että kotiin olisi mukava palata ja huokaista helpotuksesta. Tällä kertaa saimme kuitenkin kiittää onneamme ettemme osuneet niille alueille joihin tsunami iski Intian valtameren maanjäristyksen jälkeen.