KUCHING

Kuala Lumpurista matkasimme Borneolle ja ensiksi Sarawakin osavaltioon. Pääkaupunki Kuching oli kotoisan oloinen pikkucity joen rannalla. Suuret hotellit ja läheiset liikekeskittymät joen eteläpuolella määrittävät kaupunkikuvan melko pitkälle. Aivan joen rannassa kulkee viihtyisä kävelyreitti jonka varrella on iltaisin jonkun verran ruokakojuja. Rantaa kutsutaan waterfrontiksi jolle ei taida olla ihan yhden sanan kattavaa suomennosta, mutta kun on parissa käynyt niin ymmärtää kyllä mistä on kysymys: urbaani ranta-alue, rantabulevardi jota on määrätietoisesti kehitetty kaupunkilaisten viihtymistä silmällä pitäen. Eli vähän kuten Toijalan Satama ;)
 
Kuchingissa majoituimme Hilton-hotellissa ja yllättäen parhaan hinnan sai ihan suoraan ketjun oman järjestelmän kautta. Viiden tähden hotellissa vain reilut 60e/yö/2hh ei tuntunut pahalta. Hilton Kuching on kyllä jo parhaat päivänsä nähnyt, arkkitehtuurista tulee mieleen lähinnä 1980-luvun jetset-meininki, Cruisen Tomppa olisi sopinut hyvin tuon baariin coctailejaan sekoittelemaan. Ilmeisesti meidät jostain syystä upgreidattiin hiukan perushuonetta paremmalle tasolle, sillä kämpät olivat valtavan kokoisia: suorakaiteen mallisen huoneen toisessa päässä oli kingsize-parivuode ja toisessa päässä sohvaryhmä pöytineen, mutta väliin jäi niin paljon tyhjää tilaa että siihen olisi lähestulkoon voinut perustaa minigolfradan. Koko ulkoseinä oli ikkunaa, joten siitä oli mukava iltaisin Jazzia pelatessa vahdata kaupunkia. Aamiainen Hiltonissa oli todella monipuolinen, mutta paikallisten erikoisuuksien tuoksut tahtoivat välillä hiukan tökkiä aamunenään.
 
Yhtenä iltana lähdimme Tribes-musiikkibaariin joka on Holiday Inn –hotellin yhteydessä. Menimme jo alkuillasta ja maan alle rakennettu hiukan oudosti intiaanityyliin sisustettu paikka näytti täysin kuolleelta. Kuitenkin tilasimme ruokaa ja pikkuhiljaa jengiä alkoi kerääntyä paikalle. Cover-bändi Skyhigh alkoi soittaa ja taas kerran ei voinut kuin ihmetellä noiden taitoja, sekä soittajat että vokalistit hoitivat osuutensa ja lavashown todella vakuuttavasti, poppi oli hallussa laajalla skaalalla, niin Shaggy, Shakira kuin numetallikin lähti kuin originaaleilta jollei paremmin.

Jos Tribesin bändien taso on aina tuota luokkaa tai edes sinne päin, niin paikkaa ei kannata todellakaan jättää väliin Kuchingissa käydessä.

Malesiassa on vielä se hauska tapa, että tauoilla bändien jäsenet kiertävät juttelemassa ravintolavieraiden kanssa, varsinkin tietysti meidän ulkomaalaisten, eikä tuossa ole kysymys mistään rahankerjäämisestä; bändi kokee selvästi vastuuta siitä että vieraat viihtyvät ja tekee kaikkensa sen eteen.
 
Hauskin kokemus Kuchingissa lienee kuitenkin pieni retki joen pohjoisrannalle paikallisten kampung-kyliin. Tuolla oli ihan eri meininki kuin kaupallisen kaupungin puolella, lapset lennättivät leijaa ja ajelivat rakentelemillaan fillareilla, kaikki tervehtivät iloisesti ja kysyivät voimmeko ottaa heistä valokuvan. Paalujen päälle rakennetut puutalot olivat kauniita ja värikkäitä, pienet pihat hyvin hoidettuja ja täynnä kukkia. Kampungeissa oli mukava vain jaloitella ja katsella ympärilleen ilman sen suurempaa stressiä.
 
Kun olimme yhtenä aamuna menossa Kuchingista taksilla Bakon kansallispuiston suuntaan, taksikuski kertoi että Sumatran lähistöllä on sattunut iso maanjäristys. Palattuamme Bakosta aloimme kuulla ja katsella ensimmäisiä uutisia Tsunamista. Kuvat näyttivät käsittämättömiltä mutta onnettomuuden laajuus ei tietenkään tuossa vaiheessa ollut vielä ollenkaan selvillä. Soitin heti Suomeen vanhemmille, täällä ei ollut asiasta vielä mitään tietoa, vasta heräilivät. Sitten kun tuli Suomen iltauutisten aika, alkoi melkoinen tekstiviestirumba, kaikki tutut ja puolitutut kysyivät olemmeko vielä hengissä. Päiviä myöhemmin kun ensimmäiset tiedot suomalaisuhreista alkoivat levitä, tuli uusi vyöry viestejä. Suomesta katsoen tuntui kai että koko Aasia on jäänyt hyökyaallon alle, eikä tietysti ihme koska eihän vastaavaa katastrofia ole tainnut ihmishistoriassa ennen olla. Borneolle asti ei järistyksellä eikä tsunamilla ollut tietenkään mitään vaikutusta, koska Malakanniemi on välissä. Pitää vaan tietenkin olla onnellinen ettei itse sattunut olemaan tuhoalueella.