Meksiko 2004 - Mexico City

Lensimme KLM:llä Amsterdamin kautta Mexico Cityyn, vaihtoaika oli melko pitkä ja kun lopulta pääsimme perille, olin melko väsynyt koska en saa lennoilla juurikaan nukuttua. Asiaa ei auttanut se, että hollantilaisten jumbo oli ilmeisen iäkäs ja penkit halvemmasta päästä, tavanomaisia käännettäviä pääntukia ei ollut laisinkaan.

Matkatavarat löytyivät hyvin, mutta passintarkastuksessa olikin sitten pitkä ja kiemurteleva jono. Hengitysilma lentokentällä tuntui melko raskaalta ja katkuiselta, mutta matkan alussa oleva kutkuttava jännitys teki tuostakin odottelusta ihan siedettävää. Kenttä oli ihan OK, mutta tavaroiden läpivalaisu tehtiin myös mennessä ja halli jossa tuo tapahtui oli jostain syystä täysin pimeänä. Koneille riitti kyllä sähköä mutta ei valoille. Kun pääsimme läpi, tapasimmekin heti Joelin ja Marjaanan jotka olivat saapuneet perille hiukan aiemmin BA:n koneella.

Olin aluksi kovin neuroottinen tavaroideni suhteen, koska olimme lukeneet ja kuulleet paljon hurjia juttuja Meksikon rikollisuudesta. Myöhemmin moni käsitykseni osoittautui kyllä melko vääräksi. Vaihdoimme rahaa ja ostimme sitio-taksikyydin kentältä sisältä ja ajoimme suoraan hotellille, oli jo melko myöhäinen ilta. Kaupungin liikenne näytti juuri niin vilkkaalta kuin olin ajatellutkin, Bangkok tuli mieleen monessa suhteessa.

Hotellimme oli Casa Gonzalez, aivan Zona Rosa –alueen kupeessa pienellä rauhallisella kadulla. Tuota edullista (n. 40€ yö/2hh) majataloa oli meille suositeltu ja voimme ehdottomasti jatkaa suositusta. Huoneet olivat tilavia ja korkeita, tyylikkäästi sisustettuja ja rauhallisia. Paikka koostui monesta talosta joilla on kaunis yhteinen sisäpiha. Palvelu on todella ystävällistä ja luotettavaa, varaus onnistui sähköpostilla ilman varmennuksia. Aamiainen oli tarjolla pienestä lisämaksusta, se tarjoiltiin viihtyisässä salongissa.

Zona Rosan turistikaduille oli hotellilta viiden minuutin kävelymatka, piti vain ylittää Paseo de la Reforma -katu. Menimme heti ensimmäisenä iltana tuonne hiukopalalle ja totesimme että Mexico ei ole laisinkaan niin pelottava kuin jotkut olivat antaneet ymmärtää - - missään vaiheessa ei tullut tunnetta että joku olisi seuraillut tai turvallisuus olisi ollut jotenkin uhattuna. Fiilis oli lähinnä sama kuin kävelisi jossakin eteläeurooppalaisessa kaupungissa.

Metroasema Insurgentes on aivan Genova-kadun toisessa päässä, hotellilta sinne käveli ehkä 10 minuuttia. Mexico Cityn metro onkin todella hyvin järjestetty, selkeä, siisti ja helppo käyttää. Mennessä ostetaan 2 peson (alle 20c) poletti jolla pääsee portista sisään. Tuolla voi sitten matkustaa mihin tahansa linjastojen alueella, vaihtaa linjaa niin monta kertaa kuin tarvitsee. Uudestaan pitää maksaa vasta kun on käynyt porttien ulkopuolella. Metro on ehdottomasti kätevin ja nopein tapa matkustaa cityssä. Asemilta kyytiin hyppää mitä tarpeellisempia pillereitä, tikkareita, pattereita ynnä muuta kovalla kailotuksella kauppaavia myyntihenkilöitä sekä sokeita vahvistimella ja taustanauhalla varustettuja laulajia. Luonnollisesti metrojen matkustajamäärät houkuttelevat myös taskuvarkaita, mutta kun noudattaa erityistä varovaisuutta junaan noustaessa ja poislähtiessä niin selviää hyvin, meiltä ei ainakaan edes yritetty viedä mitään vaikka kannoin mukanani kolmen kiloeuron kamerakamoja.

Ajelimme metrolla sitten siellä sun täällä, Centro Historico ja sen keskusaukio eli Zocalo ovat tietenkin must-listalla. Kuvat kertovat paremmin näistä paikoista. Kävimme myös Coyoacanin kaupunginosassa kaupungin eteläpuolella, tuolla oli mukava viettää päivämarkkinoita ja kauniita katuja kierrellen. Tuntui siltä että meksikolaisilla on melkein joka päivä tai viimeistään illalla jotkut juhlat menossa, musiikki soi ja kaasupallomyyjät täyttävät kadut. Toki kävimme myös Frida Kahlon kotitalomuseossa tuolla Coyoacanin alueella. Siellä ei saanut valokuvata sisällä, ainoastaan puutarhassa :(

Coyoacanissa söimme ensimmäiset tortillat markkinahallin sivustalla ja samassa pöydässä tutustuimme Lizzy Septieniin ja hänen Belizestä vierailulla olevaan ystäväänsä (jonka nimi pääsi unohtumaan). Matkamme kesti kokonaisuudessaan kolmisen viikkoa ja Cityssä olimme luonnollisesti alussa ja lopussa. Viimeisiksi kahdeksi yöksi meidät kutsuttiin majoittumaan Lizzyn äidin Louisan luokse. Hän asui aivan lähellä Centro Commerciale de Coyoacan -ostoskeskusta ja pääsimme sitten paremmin tutustumaan tuonne mukavalle alueelle vielä matkamme päätteeksi. Louisan poika Rafael on muuten ollut 1970- ja 80-luvulla Dallas Cowboysien kicker pelinumerolla 1 jos jotakuta sattuu jenkkifutis kiinnostamaan.

Kaupunki on 2240 metrin korkeudella merenpinnasta ja tästäkin syystä ilmasto ei ole mitenkään erityisen kuuma, yöksi viilenee sen verran että iltamenoihin on syytä varata jotain pitkähihaista myös kuuman kauden aikana. Vaikka ilmansaasteiden määrä on karmea, ei tuota silti hengittäessä niin huomaa, ilma tuntui jopa raikkaalta. Mexico City on monilta osiltaan hyvin hoidettu, katuja lakaistaan kaiken aikaa. Löytyy puistoja, liikekatuja, ostoskeskuksia ja tietysti lähestulkoon mitä tahansa, onhan kysymyksessä asukasmäärällä mitaten maailman toiseksi suurin kaupunki Tokion jälkeen. Kaduilla on pieniä tortillakojuja jotka tuovat mieleen aasialaiset katukeittiöt, toisaalta vanhat rakennukset ovat eurooppalaistyylisiä ja osa on peräisinkin Espanjan siirtomaaherruuden ajoilta eli kolonialismin kaudelta.

Lisäväriä tuovat myös intiaaniheimojen edustajat jotka vetävät esimerkiksi Zocalolla jatkuvasti tanssi- ja musiikkiesityksiä. Meksikossahan on useita eri intiaaniheimoja joista Mayat lienevät tunnetuimpia.

Paljon vaikutteita on saatu tietysti Jenkkilästä mutta paljon löytyy myös aivan omia piirteitä, kuten miljoonat kuplavolkkarit, jättikokoiset liput ja tietysti se ruoka; jopa nachos-lastut tuntuvat olevan meksikolaisten mielestä "oikeata" ruokaa, niitä on usein törkitty annoksissa papulisukkeen koristukseksi. Ruokaa on saatavilla kyllä joka lähtöön. Tortillabaarit ovat edullisia ja hyviä paikkoja kun nälkä iskee ja haluaa sen nopeasti taltuttaa. Meksikolainen keittiö on siitä mukava minun mielestäni, että raaka-aineet ovat tavallisempia (naudanliha, sianliha, kana, lammas) eikä joka paikkaan ängetä epämääräisiä meren eläviä kuten vaikkapa Thaimaassa :) - Kun nyt en vaan satu olemaan minkäänlaisten niljakkaassa olomuodossa tarjoiltavien elukoiden ystävä enkä ole tähän ikääni mennessä oppinut vieläkään pitämään edes katkaravuista. Sen sijaan olen suuri chilifani ja mukavan tiukkaa settiä löytyy kastikkeista joita lisätään tortilloille oman maun mukaan.

Valuuttakurssit olivat suopeat dollarin alamäen takia ja helpoin tapa hahmottaa hintoja oli suhteuttaa ne entisiin suomen markkoihin. Kaksi pesoa oli arvoltaan nimittäin hitusen vähemmän kuin yksi mummo, joten kun hinnan jakoi kahdella ja muisteli mummoja niin ei mennyt pahasti metsään. Ruokien ja juomien hinnoissa oli huimia vaihteluita paikan mukaan. Matkailijan tärkein tietohan lienee oluen hinta, joten selvitetään sekin nyt tässä yhteydessä. Eli kalleimmillaan pieni Corona taisimaksaa Cityssä reilusti yli 30 pesoa ja halvimmillaan Mazunten rantabaarissa ISO litran pullo samaa jääkylmää janojuomaa maksoi 20 pesoa. Kaverini Joelin useimmin toistama espanjankielinen lause kuuluikin: "Una Grande, por favor!" - Olimme kaikki ennen matkaa opiskelleet muutaman sanan espanjaa (numerot, perusfraasit, ruokien nimiä ym) ja pitää todeta että siitä oli kyllä todella paljon hyötyä. Harva meksikolainen osaa sanaakaan englantia, mutta kyllähän tuo elekielikin tietysti hyvin toimii. Pieni sanakirja kannattaa kyllä olla aina mukana jos ei ole kieli muuten hallussa.

Mexico Cityn kävijälle ehdoton pakkokohde on Teotihuacan noin 50 km kaupungista pohjoisen suuntaan. Edullisin tapa matkustaa tuonne on ajaa ensin metrolla pohjoiselle bussiasemalle ja hypätä sieltä Teotihuacan / Los Piramides –bussiin. Lippuja myydään aseman pohjoispäässä. Bussit liikennöivät säännöllisesti koko päivän.

Kun menimme alueelle kiertelemään, päivä oli mukavan kuuma. Huonolle harjoitukselle jäänyt veripumppu joutui koetukselle kun kiipesimme Auringon pyramidin päälle. Ehkäpä näkymät olisivat voineet olla vielä hienommat Kuun pyramidilta, mutta laiskuus esti sinne kapuamisen. Portilta sitä paitsi löytyi ravintola jossa myytiin kylmää olutta.