 |
Maailman mahtavin vuoristo Himalaja tarjoaa huikeita retkeilyreittejä, joista monet soveltuvat kenelle tahansa normaalikuntoiselle. Nepal on suomalaisille lähempänä kuin koskaan nyt kun Finnair lentää Pohjois-Intiaan Delhiin 6½ tunnissa ja jatkolento Katmanduun vie vain reilun tunnin; joskin lentoaikataulun takia joudut viettämään vähintään yhden yön Delhissä. Eräs klassikkoreiteistä on Annapurna Circuit – Annapurnan suojelualueen kierros. Voit ostaa valmiiksi järjestetyn paketin, mutta itse organisoimalla saat saman matkan huomattavasti edullisemmin ja aikataulusi ei ole ryhmän armoilla. Suunnittelu on joskus puoli ruokaa matkan antimista! Pokhara on leppoisa kaupunki ja Annapurnan suojelualueelle matkaavien tukikohta Phewa-järven rannalla. Sieltä käsin voit hoitaa vaelluksen käytännön järjestelyitä, kuten hankkia pakollisen lisenssin ja täydentää varusteita. Hanki tärkeät varusteet kuitenkin hyvissä ajoin etukäteen, Pokharasta on saatavilla ainoastaan feikki-merkkituotteita, joiden laadusta ja ominaisuuksista ei ole mitään takeita. Kokonaisuudessaan 220km pitkä vaellus kestää 16-21 päivää ja yleensä kierros aloitetaan Besisaharista vastapäivään. Jos aikataulusi ei salli näin pitkää reissua, voit säästää muutaman päivän lentämällä Jomsonista takaisin Pokharaan. Siinä vaiheessa 140km matkalla olet jo nähnyt kierroksen vaikuttavimmat maisemat, autenttisimmat vuoristokylät ja ylittänyt Thorung La -solan 5416m korkeudessa! Kotisohvalta käsin retki kuulostaa hurjalta, mutta on käytännössä nautinnollista luonnossa liikkumista kiehtovassa monikulttuurisessa ympäristössä. Yövyt teehuoneissa eli paikallisissa majataloissa, joissa useimmiten on tarjolla myös lämmin tai raikkaan haalea suihku. Nautit tilauksesta valmistettuja maistuvia aterioita. Ei ihme, että Annapurnan vaellus tunnetaan myös omenapiirastrekkinä, jälkiruokavalikoima huolehtii päivän aikana kulutettujen kaloreiden asianmukaisesta palautuksesta elimistöön. Matkanteko helpottuu huomattavasti jos palkkaat oppaan ja kantajan. Tämä on erinomainen tapa tukea paikallista elinkeinoa ja kun vietät pari viikkoa polulla nepalilaisten ystäviesi kanssa, pääset hyvin perille maasta, sen kansoista ja kulttuureista. Ensimmäiset päivät kuljet paratiisillisen vehreissä maisemissa. Riisiä kasvatetaan porrasviljelmillä, maapaloja viljellään todella vaikeakulkuisissakin paikoissa; varsinaiselta polulta on tuntien nousu vuorenrinteeseen rakennetuille pienille tiloille. Vastaan kulkee iloisia lapsia koulupuvuissaan. ”Namaste! Have a good trek!” toivottavat kohteliaat nepalilaiset. Jo alkumatkasta voit ihailla näkymiä lähes 8000m lumihuipuille. Reitti seurailee Marsyandi-joen uomaa, välillä noustaan korkealle joen yläpuolelle ja taas laskeudutaan kylään joen rannalle. Älä suotta murehdi jos et saanut hyvää kuvaa siitä ensimmäisestä riippusillasta – niitä riittää muistikortin täydeltä! Ensimmäinen jyrkempi nousu on ennen Bahundandan (1310m) kylää. Hiekkapolkuinen mäki ilman nousua helpottavia kiviä on hikinen koetus, joka voi alkujännityksessä pistää murehtimaan mitä tuleman pitää, muttä älä heitä kirvestä kaivoon, jatkossa kapuaminen nimittäin helpottuu ilmaston viilenemisen ja rutiinin löytymisen ansiosta. Näkymät Bahundandasta palkitsevat ponnistuksesi moninkertaisesti. Polku on yleisesti ottaen helppokulkuista, mutta reitti muuttuu hiukan joka vuosi maanvyörymien takia. Pari lievästi kiperämpää kohtaa nilkkaa myöden upottavassa mutavellissä pitävät aistisi sopivasti terävinä, pudotuksen vaaraa ei kannata unohtaa. Älä ikinä väistä aasikaravaania jyrkänteen puolelle!
Näkymä ja kasvillisuus muuttuu jokaisena vaelluspäivänä. Tal (1700m) solassa joen rannalla on kuin villin lännen kylä. Joki kohisee tällä kohtaa leveänä ja valkoisen soran muodostama riutta luo erikoisen kontrastin vuorenseinämän tummanvihreiden sävyjen rinnalla. Välillä maisema vaikuttaa surrealistiselta, reitti kulkee kapean kanjonin toisella reunamalla ja lukemattomat vesiputoukset yläpuolella tuntuvat kohisevan suoraan taivaasta. Pienet kylät ikivanhoine kivirakennuksineen täydentävät unenomaista tunnelmaa. Sormuksen saattue, Rivendell …et voi välttyä mielleyhtymiltä jos Tolkienin tarinat ovat tuttuja. Riisiviljelmät ovat jääneet taakse, maissin varret sulkevat hetkeksi polun miltei sisäänsä. Myös ohraa ja perunaa kasvatetaan tällä vyöhykkeellä. Bagarchap (2160m) näyttää vieläkin rujolta vuonna 1995 tapahtuneen
tuhoisan maanvyörymän jäljiltä. Traagisen luonnononnettomuuden jälkien lisäksi
voit tutustua reitin ensimmäiseen gompaan, buddhalaiseen luostariin.
Danagyun (2200m) kohdalla reitti jakaantuu ensimmäistä kertaa 10 kilometriksi kahteen eri haaraan. Ylempi reitti alkaa pitkällä ja uuvuttavalla nousulla, mutta alareitti on alttiimpi maanvyörymille, jotka voivat estää sen käytön kokonaan. Kun polku levenee mäntymetsän ympäröimäksi tieksi, voit hetken kuvitella jalkautuneesi suomalaiseen kuivaan kangasmetsään, mutta vanhojen puiden valtava koko ja taustalla pilkahtavat vuoret pitävät kotimaan kaamoksen kiitettävän kaukana. Gsm-verkko kattaa vain murto-osan Nepalista, joten vaelluksella voit jättää työhuolet täysin, kännykän näyttöön ei ilmesty palkin palkkia. Jos mäntymetsä on kuitenkin saanut sisäisen tiedottajasi heräämään, Chame (2710m) on niitä harvoja paikkoja joihin on saatu nettiyhteys, jolla säälimättä rahastetaan bittiriippuvaisia matkailijoita. Paikallinen pankki, pikkupuodit sukkineen ja suklaapatukoineen sekä kuuma lähde ovat tämän reitin ensimmäisen isomman kylän muita houkutuksia. Bhratangin (2850m) jälkeen Paungda Dandan massiivinen graniittinen kallionseinämä tuo mieleen Saana-tunturin suuremmassa mittakaavassa. Metsässä kuljettaessa joen pauhu vaimenee toisinaan muutaman metrin matkalla täysin. Hiirenhiljainen hetki polun varrella voi olla se jonka muistat vuosienkin päästä. Pisangissa ylempi kylä (3310m) tarjoaa huikeammat näkymät, mutta et ole ainoa joka tuon tajuaa, joten koita olla hyvissä ajoin liikenteessä tai lähetä kantajasi edeltä käsin varaamaan huonetta. Annapurna II kohoaa majesteettisena laakson toisella puolen ja lokakuussa voit seurata sadonkorjuuta kylien ympärillä, perheet kuivattavat viljansa lyhteissä ja puivat käsin hakkaamalla. Vauvasta vaariin kaikki ovat mukana iloisessa työssä. Kun jatkat Pisangia kohti Manangia, joudut kiperän valinnan eteen: alareitti on selvästi kevyempi ja ajassa kolmisen tuntia lyhyempi. Toisaalta yläreitti tarjoaa ehkä koko matkan vaikuttavimmat vuoristonäkymät ja koska useimmat vaellusryhmät käyttävät alareittiä, ylemmän reitin keskiaikaiset kylät Ghyaru ja Ngawal ovat säilyttäneet alkuperäisen tunnelmansa ja elämänmallinsa. Jos siis tässä vaiheessa terveydentilasi ei estä pientä kiipeämistä, valitse ehdottomasti ylempi reitti. Oppaasi on saattanut aiemmin käyttää alempaa reittiä, mutta työnantajana päätät asiasta. Ylemmäksi kiipeäminen valmistaa myös tuleviin koitoksiin, punasolujen määrä veressä kasvaa kun käyt 3730m korkeudessa Ghyarussa ennen lepopäivää Manangissa (3540m). Päästyäsi Ghyaruun et pane pahaksesi teetaukoa. Maisemat eivät ole hullummat, Annapurna II (7937m), Lamjung Himal (6931m), Annapurna III (7555m) ja Gangapurna (7455m) näyttäytyvät samalla kertaa. Kun jatkat matkaa, punertavat tattaripellot levittäytyvät jyrkkiin vuorenrinteisiin Ngawalin ympärille. Reitti laskee kohti Bhragaa ja maisema muuttuu äkisti, kalliot kohoavat kuivan maaston keskeltä kuin Arizonassa - vain rähjäiset banditot ratsuineen puuttuvat kuvasta. Pitkän päivän päätteeksi saavut Manangiin, jota voi Annapurnan mittapuulla luonnehtia kaupungiksi. Parisensataa kivitaloa tiiviinä ryppäänä jokilaaksossa muistuttaa silti onneksi enemmän Keskimaata kuin Keravaa. On ehdottoman tärkeää viettää ylimääräinen akklimisaatiopäivä ennen nousua seuraaviin majapaikkoihin yli neljän kilometrin korkeuteen. Näin elimistö saa hivenen aikaa tottua ohueen ilmaan ja vuoristotaudin riski laskee huomattavasti. Manang on mukava paikka levähtää. Tarjolla on luksusta eli huoneita omalla kylppärillä, pari leipomoa joista saa herkullisten leivonnaisten lisäksi tuorejauhettua kahvia ja kolea videoteatteri joka näyttää vuoristoaiheisia pätkiä silloin kun sähkönjakelu toimii. Hyödyllisin ajanviete Manangissa lienee kuitenkin Himalajan Pelastusseuran päivittäin järjestämä luento vuoristotaudista. Vakavat oireet on syytä tunnistaa, vaikka valtaosa vaeltajista selviääkin ongelmitta Thorungin yli noudattamalla perusohjetta: vähintään kaksi yötä Manangin korkeudessa ja vähintään kaksi yötä välikorkeudessa ennen solan ylitystä. Hitaus on siis hyväksi. Lähestyttäessä 4000m korkeutta alat todella ymmärtää kapuavasi maailman katolle. Liikkeellelähtö on puuskutusta, mutta aina puolen tunnin kävelyn jälkeen elimistösi tajuaa että kaikki on sittenkin kunnossa, hengitys ja sydämenlyönti tasaantuvat. Vauhtia ei kannata edes yrittää pitää, päiväetappi on lyhyt ja siihen kannattaa käyttää aikaa. Jokaiseen teetupaan on vara istahtaa hetkeksi. Ainoastaan karu maakasvillisuus värittää vuorenseinämiä, joku kohta tuo mieleesi tunturin Lapissa, mutta massiivisuus ei sovi yhtälöön, ei myöskään varpuja järsivä jakki. Pysähdy hetkeksi ja vedä keuhkoihisi kunnon henkäys Himalajan vuoristoilmaa. Tunne on mahtava! Ylhäällä majatalot ovat harvassa, ne ovat hiukan suurempia mutta karuja. Letdarissa (4200m) tosin on rakennettu ruokailutilaan lasikattoinen pääty, jonka aurinko lämmittää päivällä kuin kasvihuoneen. Lämpö on poikaa kun tietää että edessä on kolea yö makuupussissa. Useimmat viettävät viimeisen yön ennen Thorungin ylitystä Thorang Phedissä (4450m), mutta jos kiipeää tunnin pitempään reitin jyrkimmän mäen High Campiin (4850m), on solan ylitys seuraavana aamuna huomattavasti kevyempi. Jotkut saavat noin korkealla vuoristotaudin oireita, päänsärkyä ja unettomuutta. Jos epäilet kuntoasi ja sopeutumiskykyäsi, on parempi jäädä Phediin. Loka-marraskuussa lumimäärä pysyy yleensä kohtuullisena, mutta säät ovat aina hiukan arvaattomia. Kokeneet oppaat vaihtavat majataloissa tietojaan ja osaavat päättää onko turvallista lähteä ylittämään solaa. Jos ylityspäivänä lähdet matkaan ennen auringonnousua, hyvä otsalamppu on välttämätön varuste. Polku on todennäköisesti jäinen ja lunta on ainakin jonkun verran. Vaikka muuten olisit matkustanut yksin tai parin-kolmen hengen seurueessa, solan ylitys suositellaan tehtävän vähintään viiden hengen porukassa. Se on yksinkertainen varotoimenpide: jos jotain sattuisi, niin avunantajia olisi riittävästi. Auringonsäteet osuvat lumiseen maisemaan ja lopulta saavutat 5416m korkeudessa olevan pienen pienen teetuvan ja näet rukouslippujen ympäröimän Thorung La -kyltin kinoksessa. Se on tunteellinen hetki, ainakin jollei vuorikiipeily satu kuulumaan arkiharrastuksiisi. Voit onnitella itseäsi melkoisesta saavutuksesta, olet omilla pienillä jaloillasi noussut 600 metriä korkeammalle kuin Mont Blancin huippu! Kylmä viima viilentää tunteet nopeasti, hörpättyäsi ylihintaisen teen muiden hytisevien seikkailijoiden kera, on aika suunnata alaspäin.
Ensimmäinen majoitusta tarjoava kylä Thorungin jälkeen on Muktinath (3800m). Lasku solasta on pitkä ja jyrkkä, polvet ovat kovilla kun joudut jännittämään jokaista jalkalihasta sorapintaisella polulla. Tämä voisi olla koko vaelluksen raskain osuus, mutta solan ylityksen tuoma euforia auttaa pysymään hilpeällä mielellä. Muktinathin temppelialue on vuosisatoja ollut pyhiinvaelluskohde sekä hinduille että buddhalaisille. Hindut suorittavat erikoisia puhdistautumisriittejä Vishnu-temppelin ympärillä juoksemalla jääkylmää vettä valuttavien rännien alta. Vesinoroja on 108, yhtäkään ei sovi jättää väliin. Lähellä temppelialuetta on myös helikopterin laskeutumispaikka, koska Nepalin kuninkaallisillakin on ollut tapana aika ajoin vierailla Muktinathissa. Väsyneelle vaeltajalle lämmin suihku on houkuttelevampi vaihtoehto. Täällä huomaat ohittaneesi reitin neitseellisimmän osuuden, kun erään majatalon nimi on Bob Marley ja biljardipallot kolisevat reggaen tahdissa. Toisaalta pizza, olut ja länsimainen vessa eivät välttämättä kuulosta pahalta tässä vaiheessa kun raskain urakka on takana. Alamäki jatkuu, maasto muuttuu hyvin kuivaksi ja tuuli nostattaa toisinaan hiekkapyörteitä taivaalle. Kagbeni on mielenkiintoinen keskiaikainen sokkelokaupunki. Kuten ylemmän vuoriston kylissä, täälläkin tuntee siirtyneensä ajassa vuosisatoja taaksepäin. Ikivanhat savitiiliset talot muodostavat tiheän verkoston, vesi on johdettu omiin uomiinsa joita vanhat sillat ylittävät. Täältä kulkee myös reitti salaperäiseen ylempään Mustangiin. Mystisintä saattaa olla 700 dollarin sisäänpääsymaksu jolla lunastaa 10 päivän oleskeluoikeuden kuivaan kuningaskuntaan. Kali Kandaki -joen uomaa kulkeva tie kohti Jomsonia on karulla tavalla kaunis, mutta jos tunnet jo saaneesi kylläksi kävelyä, voit hypätä myös maasturin kyytiin viimeisiksi kilometreiksi. Jomson itsessään ei ole kovinkaan kiinnostava kaupunki, mutta siellä on lentokenttä ja Pokhara ravintoloineen vain 25 minuutin lennon päässä. Jos yövyt Jomsonissa, valitse hotelli Xanadu, jota pyörittää vaikutusvaltainen liikenainen, Chandra Mohan Gauchan. Nepalin paras jakinpihvi, suklaa-omenapaistos, omenasiideri, jakinjuusto ja lentoliput keskellä vilkkainta sesonkia, siinä muutama asia jotka Chandra taikoo hetkessä. (teksti: Aarre Rinne) |